Suurikokoinen mehiläisvahamaalaus

Teen muutamista vanhemmista maalauksistani jonkinlaiset esittelyt. Vain vanhemmista maalauksista, ei uudemmista. Joihinkin niistä aina liittyy jotain erikoista. Samoin vahingossa löysin tietokoneeltani vanhoja ympäristötaideteosten suunnitelmia, joten laitan jossain vaiheessa niidenkin kuvia.
Ensimmäisenä vuodelta 1997 oleva suurin kotonani oleva maalaus, jonka koko on 2 x 1,3 metriä. Maalauksesta ei valitettavasti ole hyvälaatuista kuvaa, mutta yritän jossain vaiheessa kuvata sen uudestaan ja vaihtaa tilalle paremmman. Hankala kuvattava koon ja luonnonvalon valaistuksen vuoksi. Aurinkoisena päivänä onnistunee.
Tämäkin on ”nimetön”. En muista kuka abstraktiin maalaamiseen liittyvä kuvataiteilija aikoinaan aloitti sen tavan, mutta muistaakseni kun ihmiset aina kyselivät häneltä, että esittääkö tämä sitä tai tätä, niin hän vastasi aina kyllä. Ja perusteli sitä sillä, että on hyvä asia jos ihmisille tulee erilasia tulkintoja ja mielikuvitus ei ole kuvataiteilijan teokselle antamaan nimeen rajoittunut. Suosikkimuotoilijani Kaj Franck taas oli huono tai ja ehkä myös laiska keksimään omille lasiteoksilleen nimiä ja pyysi usein työkaveriaan Oiva Toikkaa nimeämään niitä.  Joskus Toikan antamat nimet olivat hänestä huonoja ja jäivät vaivaamaan, heh. Itsellä osittain vastaava ongelma. On minulla aina jokin työnimi maalauksille, mutta en kelpuuta niitä maalauksen nimiksi. Ja osittain minustakin nimeäminen olisi liiaksi teoksen katselijaa ohjailevaa. Opiskeluaikaan meillä  oli muutaman opiskelijan kanssa tapana arvuutella toistemme maalauksia, että mitä ne esittävät, kun sattui jonkun toisen työtilan ohi kävelemään tai tulemaan vähäksi aikaa juttelemaan. Muistan aika hyvin tämänkin kommentit, koska ne olivat niin laidasta laitaan ja osa hauskoja:
1. Heiluva laituri! Katsoi maalausta noin sekunnin ohi kävellessään ja huusi sermin yli :D
2. Öööö tulivuori purkautuu ja laavatulva, eiks oo?
3. Auringonlaskumaisema (kieltämättä itsekin vasta nähnyt jonkun valokuvan vähän samanlaisesta)
4. Oho, siinä lyödään jotain poikki… ja eikös tuossa vasemmalla ole myös jotain positiivista kun sitruunan ja kullankeltaista?
5. Lentokoneen laskeutuminen epäonnistuu, ihan selvästi!
Laitan muutaman detaljikuvan, koska tässä maalauksessa käytin dammar-mehiläisvahaseosta eli kun sitä lämmitti ja siihen sekoitti väriä, se oli kuin tahnaa jota levitin sitten erilaisilla metallilastoilla. Sitten jäähdytys ja joihinkin osiin maalausta öljyväripinta päälle ja sitten sen kohdan lämmitys uudestaan kuumailmapuhaltimella, jolloin väripinta alkoi halkeilemaan. Hienoa pintaa ja struktuuria. Tässä maalauksessa myös joissain kohdin hiekkaa sekoitettu mehiläisvahaan ja sitten lopuksi lämmitetty. Näkyy detaljikuvissa.
Jossain vaiheessa yksi opettajistamme kävi tätä katsomassa ja hän tykkäsi isoista liikettä aiheuttavista muodoista ja kaivoi kynän taskustaan piirteli pariin kohtaan ehdotuksia. En toteuttanut niitä, mutta jätin ne viivat näkyviin kun ajattelin että tästähän tulikin nyt yhteisteos yhden paikallisen tunnetun kuvataiteilijan kanssa :D Ja lisäksi nistä viivoista tulee vähän mieleen naurava suu.
Tämän maalauksen meinasi yksi sen aikainen läänintaiteilija ostaa kaupungin kokoelmiin yhden toisen ison maalauksen kanssa hyvään hintaan, mutta en suostunut myymään… Äh! No onpahan nyt omalla seinällä, eikä siksi harmita. Isot maalaukset ovat työläitä tehdä, mutta aina näyttäviä huoneessa.

Comments are closed.